Tiia Vitikainen

Olen Tiia Vitikainen. Aloitin agilityn harrastamisen -97 vanhempieni kettuterrierin Roopen kanssa. Vuonna -99 mukaan tuli oma kettuterrieri Nuka, josta sittemmin tulikin rotunsa ensimmäinen agilityvalio. SM-tasolla olen kilpaillut vuodesta 2003 ja parhaat yksilösijoitukset ovat kkette Nukan kanssa SM-7.-2007 ja kromfohrländer Reetan kanssa SM-6.-2009. Nykyisin kisakoiriini kuuluvat Nukan ja Reetan lisäksi myös kkette Jakki ja uraansa aloitteleva kromfo Milka.

Olen pätevöitynyt agilitykoulutusohjaajaksi ja koetoimitsijaksi 2000-luvun taitteessa. Paikallisseuran puheenjohtajana olen toiminut puoli vuosikymmentä. Tällä hetkellä vaikutan Suomen Agilityliiton hallituksessa ja kilpailutoimikunnan johtoryhmässä. 2008 SM-kilpailuissa vastuullani oli kilpailunjohtajan tehtävät. Vuodesta 2008 olen toiminut B-maajoukkueen vetäjänä ja 2009 alkaen Suomen Agilitymaajoukkueen toisena joukkueenjohtajana sekä Suomen European Open -joukkueen johtajana.

Agilityn lisäksi minulla on myös muuta urheilutaustaa. Olen kilpaillut SM-tasolla yleisurheilussa ja koripallossa. Piirinmestaruustasolla olen kokeillut vauhtiani hiihdossa ja uinnissa.

Ammatiltani olen liikunnanopetukseen erikoistunut luokanopettaja. Opettaminen onkin minulle sydämen asia!

Koirakoulumme tehtävissä toimin agilityvalmennuksen ja opetuksen lisäksi asiantuntijana urheiluvalmennuksen, koulutussuunnittelun, oppimismenetelmien sekä lasten ja nuorten ohjaamisen osalta.

Mottoni on: Agility on sydämen asia!

Harri Katainen

Olen pitkänlinjan koiraharrastaja ja koiria minulla on ollut lähestulkoon aina. Koirien kouluttamisen aloitin varusmieskoiranohjaajana Kainuun Prikaatin sissikomppaniassa vuonna -93.

Olen harrastanut suojelua ja työskennellyt koiranohjaajana turvallisuusalalla useita vuosia. Pk-roduista minulla on omakohtaista kokemusta saksanpaimenkoirista, belgianpaimenkoira malinoisseista ja pitkäkarvaisista collieista. Muista roduista kokemustani on kartottanut työ borderterrierikasvattajana vuodesta 1999. Agilitykoiria minulla on kaksi, borderterrieri Roisto ja lainakoira bordercollie Ilo.

Koirankoulutus on mielestäni yksinkertaista työtä kunhan ymmärtää siihen liittyvät perusasiat. Koirat ovat tuntevia eläimiä jotka eivät kuitenkaan ajattele. Ihmiset ajattelevat, mutta koirat reagoivat pelkästään ympäristön ärsykkeisiin omalla koiramaisella taavallaan. Ymmärtämällä miten koira saadaa toimimaan halutusti ja vahvistamalla tätä käyttäytymistä, voidaan koiralle opettaa lähestulkoon mitä tahansa. Minun työni on opettaa sama asia sinulle.

Tehtäviini koirakoulussa kuuluu agilityn valmennus ja -koulutus. Viettit ja oppiminen ovat erikoisalaani jota hyödyntämällä löydämme koirallesi parhaat keinot kehittyä iloiseksi ja yhdessä tekemisestä nauttivaksi agilitykoiraksi.

Mottoni on: Rakasta agilityä ja se rakastaa sinua takaisin.

Sanna Katainen

Olen Sanna Katainen ja täydellisen hurahtanut agilityyn. Se miten tähän ihanaan ja mukaansa tempaavaan harrastukseen upposin johtunee varmaankin siitä, että koirien kanssa olen ollut tekemisissä jo ihan pienestä tytöstä asti. Ensimäinen "the oma koira" collie Viki saapui elämääni murrosiän kynnyksellä 80-luvun alkupuoliskolla. Vikin kanssa käytiin silloisen kotipaikkani toko-koulutuksissa ja otettiinpa osaa muutamaan koiranäyttelyynkin. Menestystä ei tosin tullut, mutta mukaan tarttui kokemusta ja innokkutta sitäkin enemmän.

Aikuisikä toi tullessaan kokemusta pk-puolelta lähinnä suojelun, jäljestämisen ja tottelevaisuuden saralta. PK-koirien ja etenkin pentujen kanssa opin peruskoulutuksen ja pentuajan tärkeyden. Sen minkä pentuaikana kylvät, aikuisena niität- tuon periaatteen allekirjoitan edelleen tänä päivänäkin.

Kasvatustyö borderterriereitten parissa vuodesta -99 on tuonut mukanaan monta ihanaa ja unohtumatonta hetkeä. Bordereiden mukana ajauduin agilitykentälle ja sinne olen jäänyt. Kasvatustyömme "huipentumana" voisin mainita oman tämän hetkisen kisahermojeni koettajan Pedon, joka sisarustensa tavoin on näyttänyt jalostustoiminnallemme suunnan. Pedon kanssa kilpailen SM-tasolla ja tokoilemme vielä toistaiseksi omaksi iloksemme. Vannoutuneena borderistina tein syrjähypyn Itsenäisyyspäivänä -08 ja hain Oulunsalosta perheeseemme ihanan pienen sheltti-pojan joka kisakentillä tottelee nimeä Peikko. Peikko on juuri kivijalan muuraus vaiheessa ja kunhan aika on kypsä, starttaamme kisakentillä.

Myös agilityssa pätee sama sääntö kuin pk- puolella: Muuraa kivijalka huolella niin sen päälle voit rakentaa mitä tahansa. Monesti ihmisillä on kiire ja he yrittävät oikoa peruskoulutuksessa. Valitettavasti kiirehtiminen kostautuu ennemmin tai myöhemmin.

Sydämen asiakseni koirakoulussa kouluttajana ja valmentajana olen ottanut neuvoa ja opastaa pentukoirien omistajia heidän harrastusuransa alkutaipaleella. Mikään ei ole niin palkitsevaa, kuin nähdä pentukoiran kasvu ja kehitys aikuisikään aina palkintopallille saakka.

Mottoni on: Hiljaa hyvä tulee, mutta ollakseen hyvä ei tarvitse tulla hiljaa.

Janne Rajala

Olen Janne Rajala. Agilityn aloitin vuonna 2004 lainakoiralla, borterterrieri Hetalla, jolla kisaan edelleen. Tähän astisisen agility urani urheilullisista saavutuksista parhaat ovat SM 6. -2009 ja avo-SM 5. -2009. Vuonna 2010 SM finaaliin startattasimme sijalta 2. Aiempaa urheilutaustaa minulta löytyy yleisurheilusta sekä uinnista.

Hetan pikku hiljaa ikääntyessä, olen ottanut borterterrieri Taiston kasvamaan uudeksi kisakaverikseni. Ensi kesänä meitä ensimmäiset kilparadat jo kutsuvatkin. Olen myös kouluttanut työlinjaisen labradorinnoutajani Upin nome-/agilitykoiraksi. Valitettavasti nivelrikko vei koiran jo nuorella iällä, emmekä näin ollen koskaan pääseet nauttimaan yhteisen työmme tuloksista.

Agility valmentantaja olen toiminut aiemmin seuratasolla. Koirakoulu ACE:lla olen kouluttautunut sen perustamisesta lähtien.

Mottoni on: Agilitypoluilla ei kannata kulkea selkä menosuuntaan. Aina voi tehdä täyskäännöksen ja jatkaa täysillä eteenpäin.

Tuija Rönkkö

Olen Tuija Rönkkö. Aloitin agilityn harrastamisen 2006 nykyisellä kisakoirallani borderterrieri FI AVA Foo Fighters True Magic, Taavolla. Taavon kanssa kisaamme mini kolme -luokassa. Laumaani kuuluu myös vuonna 2009 syntynyt Foo Fighters KO And Dynamite eli Keijo. Keijo on ihastuttava poika, jonka kanssa harjoitellen edistymme kohti ensimmäisiä kilpailujamme. Laumaamme kuuluu myös agility eläkeläinen borderterrieri Wallu. Ennen Taavon tuloa, tutustuin agilityn ihmeellisen maailmaan mieheni Petterin ja Wallun harjoitu/kisauraa seuraten. Tästä kenneltyttön statuksesta ennätin nauttia viisi vuotta.

Taavo on opettanut minulle, että agility ei ole vain esteiden opettelua. Siihen kuuluu myös hyvä johtajuus. Hyvä johtaja on tyyni, rauhallinen ja päättäväinen. Onnellista ja tottelevaista koiraa on aina helpompi kouluttaa ja hyvät suhteet rikastuttavat molempien elämää. Agilityssä urheilullinen päämääränäni on kilpailla menestyksekkäästi vähintään SM-tasolla.

Olen vuosien varrella valmentanut seuratasolla useita pentu-, alkeis, jatko- ja kisaavien koirakoiden kursseja sekä valmennusryhmiä. Erityisesti sydäntäni lähellä on pentukoirat ja pentukoirakoitten valmennus. On mielettömän palkitsevaa nähdä koiran kehitys pennusta aikuiseksi ja koirakon edistyminen mölleistä agilitytaitureiksi. Koirakoulu ACE:lla olen kouluttautunut sen perustamisesta lähtien.

Mottoni on: Pienistä palasia kooten, niistä agilitytaitokin kasataan.

Maarika Räsänen

Olen Maarika Räsänen. Agilityyn ensikosketuksen sain jo 90- luvulla silloisen collieni, Apsun kanssa. Vuosien tauon jälkeen aloitin agilityn uudelleen vuonna 2006 shelttini, Netan kanssa. Tällä hetkellä kotona on viisi shelttiä: Netta, Tuisku (joka on tyttäreni Emilian kisakoira) sekä omat kasvattini Lumi, Pyry ja Hertta. Netta, Lumi sekä Tuisku kisaavat 3-luokassa ja kaksi nuorinta eivät ole aloittaneet vielä kisauraansa. Muut koirieni kanssa harrastamat lajit ovat toko sekä paimennus. Tokoa elemme tehneet vain omaksi iloksemme ja paimennuksen saloihin olen tutustunut muutaman vuoden ajan ja kesällä 2010 myös kisannut virallisissa paimenkisoissa Netan, Lumin ja Pyryn kanssa. Sieltä saavutuksina tytöille tunnukset JHD ja Pyrylle HCT, ensimmäisten shelttien joukossa Suomessa.

Vanhimman koirani, Netan kanssa olen oppinut agilitystä paljon ja töitä on tehty vuosia saavuttaaksemme nykyisen tasomme. Kisasimme 4 vuotta ennenkuin nousimme keväällä 2011 3-luokkaan eli pitkäjänteisyyttä sekä uskoa itseensä ja koiraan tämä laji on lisännyt. Johdonmukaisuus ja iloinen asenne agilityssä ovat minusta yhdet tärkeimmistä asioista.

Tavoitteenani on kisata koirieni kanssa vähintään SM-tasolla.

Aiemmin olen kouluttanut seuratasolla vajaan vuoden. ACE:lla olen ollut mukana sen perustamisesta asti.

Mottoni on: Koiran kanssa agilityn tulee olla hauskaa.. huipullakin!

Jari Sorsa

Henna Laitinen

Olen Henna Laitinen ja olen viihtynyt agillityn parissa kuutisen vuotta. Agilityn alkeet aloitin 2005 parsonrussellinterrieri Elmolla (Ja-Cami's Eagle) ja tällä hetkellä kisaamme medi 2-luokassa. Kisauraa olen aloittelemassa myöskin toisella parsonrussellinterrierilläni, Allulla (Gwragged Annwn Alaska).

Näiden kahden terrierin kanssa touhuaminen on opettanut minulle paljon itsestäni ja koirista. Molempien koirieni kanssa treenatessa, lajia kuin lajia, on korostunut johdonmukaisuus, oikea-aikainen palkkaaminen ja iloinen tekemisen meininki. Sen lisäksi, että koirani ovat kovapäisiä terrierejä treenatessa, haastetta harrastamiseen on tuonut Allun syntymäkuurous. Työtä on tehty kotona ja kentillä myös reilun johtajuuden eteen, jotta yhteiselo laumassamme olisi kaikille kivaa.

Minun tärkein tavoitteeni tällä hetkellä on agilityssä on se, että sekä koira että ohjaaja nauttivat agilitystä kentällä viilettäessään ja voivat olla tyytyväisiä tekemiinsä suorituksiin. Toki kuninkuusluokka häämöttää tavoitteena molempien koirien kanssa, mutta ressiä emme asiasta ota vaan iloitsemme onnistumisista!

Agilityvalmentantaja olen toiminut aiemmin seuratasolla useita vuosia kouluttaen alkeis- ja jatkokursseja. Koirakoulu Acella olen kouluttanut kesän 2011 alusta alkaen.

Mottoni on: Ajattele suuria, mutta iloitse pienistä!